Professori Sirkka-Liisa Kivelästä Turun yliopistosta tuli Naistoimittajien Kellokas 2007

”Vanhuksia hoidetaan meillä paikoin huonommin kuin kotieläimiä – nyt on viimeinen hetki asennemuutokseen.”

Naistoimittajat ry on valinnut Vuoden 2007 Kellokkaaksi Turun yliopiston yleislääketieteen professorin Sirkka-Liisa Kivelän. Hän on vanhuslääketieteen eli geriatrian erikoislääkäri ja vanhusten liiallisen lääkehoidon suorasanainen ja sinnikäs arvostelija.

– Professori Kivelän valinta Kellokkaaksi on viesti siitä, että vanhusten hoito on meillä edelleen puutteellista. Halusimme nostaa hänen teesinsä vanhustenhoidosta esiin juuri nyt muistutuksena siitä, etteivät hoitohenkilökunnan ansaitut palkankorotukset ja meneillään oleva palvelurakenneuudistus saa johtaa vanhusten hoidon edelleen heikkenemiseen, sanoi Naistoimittajat ry:n puheenjohtaja, toimittaja Eeva Koskinen.

Naistoimittajat eivät halua syyllistää hoitohenkilökuntaa eivätkä lääkäreitä vaan päättäjiä. Suomessa on hyviä ja huonoja vanhusten hoitopaikkoja, mutta jokainen turhaan vuoteenomaksi lääkitty vanhus on liikaa. Tyhjät vaalilupaukset vanhustenhoidosta on lopetettava ja poliittisten päättäjien on lähdettävä aikuisten oikeasti toteuttamaan asian vaatimia rakenteellisia ja asenteellisia uudistuksia. Näitä asioita professori Kivelä on ajanut ponnekkaasti monta vuotta.

– Suomalaiset olivat järkyttyneitä kotieläinten tehotuotannosta tehdyistä filmeistä. Olisiko syytä viedä kamerat myös vanhusten hoitopaikkoihin ja näyttää suomalaisille veronmaksajille minkälaista elämää niissä vietetään, kysyy professori Kivelä.

– Me peräänkuulutamme myös oman ammattikuntamme, toimittajien, vastuuta tämän asian etenemisen seuraamisesta, Naistoimittajien puheenjohtaja Koskinen muistutti julkistamistilaisuudessa. Professori Kivelä selvitti sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta keväällä 2006 vanhustenhoidon tilan ja kehityshaasteet sekä antoi aiheesta omat kommenttinsa. Ministeri Hyssälä lupasi tuolloin valtakunnalliset hoitosuositukset, mutta ne eivät vielä puolentoista vuoden jälkeenkään ole valmiit.

– Vanhusten hoidon ongelmana Suomessa ovat tiedon puute, virheelliset asenteet ja jäykät hoitokäytännöt, luettelee professori Kivelä. Vanhuksia hoidetaan liikaa psyyken lääkkeillä ja heidät diagnostisoidaan esimerkiksi dementikoiksi väärin perustein. Tavallisilta lääkäreiltä puuttuu vanhustenhoidon erikoisosaaminen, koska täydennyskoulutuksesta on 90-luvun laman jälkeen puuttunut vanhustenhoito. – Nyt tarvitaan täydellinen asennemuutos. Ei vanhuus ole sairaus, mutta vanhuusiän sairaudet on hoidettava vanhenemismuutokset huomioon ottaen ja vanhusta kunnioittaen eikä työikäisten mitoilla ja malleilla, Kivelä sanoo.

Paljon puhuttu avohoito eli vanhuksen hoito mahdollisimman pitkään omassa kodissaan on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta paikoin silkkaa heitteillejättöä. Tästä aiheesta professori Kivelä saa jatkuvasti huolestuneita viestejä omaisilta. Kivelä haluaisi perustaa sairaanhoitopiireihin vanhustyön ja vanhustenhoidon täydennyskoulutus- ja kehittämiskeskukset.

– Jo viidessä vuodessa tapahtuisi paljon, hän uskoo.

Hyviä vanhusten hoidon malleja löytyy Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista. – Erilaisuuden sietäminen ja hyväksyminen on näissä maissa aivan toisella tasolla kuin meillä. Suomessa liian monet vanhukset halutaan tiukkaan järjestykseen, esimerkiksi nukkumaan jo iltapäivällä, kuten Kemissä tänä syksynä henkilökunnan puutteen vuoksi tehtiin, Kivelä sanoo.

Professori Kivelä uskoo, että juuri naisten on nyt toimittava.

– Päävastuu vanhusten hoidosta sekä kotona että laitoksissa on edelleen naisilla, hän muistuttaa. Naistoimittajat ja professori Kivelä nostavat vanhustenhoidon esiin vuoden 2008 teemalla ”Fantasia vanhuudesta.” – Hyvästä vanhuudesta voi ja saa haaveilla ihan niin kuin muistakin asioista, sen saavuttaminen on aivan mahdollista, Kivelä vakuutti.