Naistoimittajat ry:n Vuoden kellokas 2004 on iranilainen Yahya Djalali, lähimmäisenrakkautta käytännössä osoittanut mies, joka viime kesänä eräänä heinäkuisena aamuna huomasi Espoon keskustassa lapsen kulkevan yksinään autotien varressa. Kauklahdesta Tapiolaan bussia ajanut mies pysäytti bussin, pyysi matkustajilta anteeksi, laittoi hätävilkut päälle ja ryntäsi lapsen perään. Hän sai lapsen kiinni, nosti tämän syliinsä ja lähti kantamaan bussille.
Kotoaan karannut kaksivuotias Emily Masalin oli herännyt aamuvarhaisella ennen vanhempiaan ja jostakin syystä päättänyt lähteä ulos. Hän oli onnistunut avaamaan sekä ulko-oven että portin ilman että vanhemmat heräsivät. Kovin pitkälle hän ei kotoaan ehtinyt, sillä Yahya Djalali sai hänet kiinni – onneksi – muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Poliisipartio oli jo matkalla paikalle, kun lapsen isä havaitsi tytön kadonneeksi ja soitti poliisille. Päivystyksestä isälle kerrottiin tytön löytyneen ja kerrottiin myös löytöpaikka. Isä saapui paikalle samaan aikaan poliisien kanssa.
– Lapsista ja lähimmäisistä huolehtimien on kotimaassani aivan luonnollista, hän totesi heinäkuussa mutta myös marraskuussa, jolloin naistoimittajien yhdistys kysyi, suostuisiko hän tämän vuoden Kellokkaaksi.
Iranilaissyntyinen Yahya Djalali, 43, on asunut Suomessa vuodesta 1989. Hänellä on vaimo ja kaksi tytärtä, 14- ja 12-vuotiaat. Kotimaassaan Pohjois-Iranissa hänellä oli maalausalan yritys, mutta Suomesta hän ei oman alansa töitä saanut. Töitä ei löytynyt liioin Espoon ammattioppilaitoksen metallialan koulutuksen jälkeen. Niinpä hän on tehnyt Suomessa sekalaisia töitä: ollut muun muassa Anttilassa myyjänä ja pari vuotta Suomen turistiauton kuljettajana. Parhaillaan hän opiskelee omaa alaansa eli maalausta Kallion kurssikeskuksessa. Harrastuksista rakkain on jalkapallo.
Länsiväylä-lehti palkitsi Yahya Djalalin sankarillisen toiminnan heinäkuussa kulhollisella mansikoita. Myös bussissa tuona aamuna matkustaneet, virkaveljet ja jalkapallokaverit ovat kiittäneet miestä esimerkillisestä toiminnasta. Vilpittömän kiitollisia olvat olleet pelastetun lapsen vanhemmat Risto ja Patricia Masalin. Sitä todistaa, että he kutsuivat Yahyan tyttärensä 3-vuotissyntymäpäiville. Vaikka Emilyn karkausretki on harmillisten sattumusten summa, tapaus on herättänyt keskustelua sekä vanhempien vastuusta että ylipäänsä ihmisen vastuusta lähimmäisistään.