Naistoimittajat ry:n vuoden 2003 Kellokas on Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri, fil. maisteri Leena Ruusuvuori, 54. Nainen, joka on pannut itsensä rohkeasti likoon naisiin kohdistuvan väkivallan esiintuojana. Hän on käynnistänyt Raiskauskriisikeskus Tukinaisen, joka on nyt olennainen ja hyväksytty osa sosiaalipalveluja. Hän on kouluttanut poliiseja kohtelemaan oikein raiskattuja ja pahoinpideltyjä naisia ja väkivaltaisesti käyttäytyville miehille tarjotaan nykyään mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään.

Joka yhdeksäs sekunti maailmassa pahoinpidellään nainen. Pelon ilmapiirissä koto-Suomessa elää 200 000 lasta. Hätkähdyttäviä lukuja!

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Leena Ruusuvuori törmäsi Unioni Naisasialiitossa vuonna 1989. Sinne tuli päivittäin puheluja pahoinpidellyiltä ja raiskatuilta naisilta. Nämä puhelut antoivat Leena Ruusuvuorelle sysäyksen hakea apua raiskatuille ja väkivallan uhreille.

Asiantuntija-apua löytyi tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta, ja kun Raha-automaattiyhdistyksestä saatiin rahallista tukea, perustettiin vuonna 1993 raiskauskeskus Tukinainen ja seuraavana vuonna Rikosuhripäivystys. Leena Ruusuvuori oli käynnistysvaiheessa sen ensimmäinen työntekijä oman työn ohessa. Sen jälkeen hän oli Tukinaisen johtoryhmän jäsen vuoteen 1998, jolloin Stakes nimitti hänet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojektin päälliköksi.

Työlle oli selvä tilaus. Vuonna 1998 julkistettu Tilastokeskuksen ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan teettämän tutkimuksen Usko, Toivo ja Hakkaus mukaan joka viides perhe Suomessa kärsi väkivallasta. Vuodessa fyysistä väkivaltaa koki 90 000 naista ja 30 kuoli silloisen tai entisen partnerinsa tappamana. Luku on väkilukuun suhteutettuna korkein teollistuneissa länsimaissa Yhdysvaltojen jälkeen.

Väkivaltaprojektin aikana Leena Ruusuvuori kiersi ympäri Suomea kertomassa naisiin kohdistuvasta väkivallasta – lähinnä parisuhdeväkivallasta. Näihin alueryhmien ja Stakesin järjestämiin tilaisuuksiin osallistui viiden vuoden aikana yli 20 000 ihmistä, joista valtaosa naisia.

Projektin aikana kehittyi asiantuntemusta, joten asiallista tietoa löytyy nyt ympäri maata. Noin 30 pilottiprojektin avulla kehitettiin kunnallisia verkostoja ja sekä naisen että miesten palveluja. Projektin aikana oli kaksi tiedotuskampanjaa, joiden aikana aihepiiri sai runsaasti tilaa lehdistössä.

Leena Ruusuvuoren vetämässä projektissa osoitettiin myös, että miesten naisiin kohdistama väkivalta maksaa vuodessa yhteiskunnalle lähes 91 miljoonaa euroa suorina kustannuksina ja välilliset mukaan lukien 170 miljoonaa euroa. Väkivallan väheneminen säästää siis selvästi yhteiskunnan kustannuksia puhumattakaan inhimillisten kärsimysten vähenemisestä.

Väkivallan ehkäisyprojekti sai paljon kiitosta, ja osittain sen aikaansaaman yleisen ilmapiirin ansiota oli esimerkiksi Kari Häkämiehen asettaminen syytteeseen. Naisiin kohdistuva väkivalta nähdään nykyään selvästi rikoksena – vaikka tuomiot vaihtelevatkin – eikä enää ihmisten yksityisenä välienselvittelynä.

Projektin päätyttyä Leena Ruusuvuori jatkoi Stakesissa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn kansallisen toimintaohjelman valmistelua. Vuoden 2003 syksyllä hänen valittiin Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeriksi. Tässä työssään hän voi yhdistää aiemman työkokemuksensa valtion ja järjestöjen palveluksessa. Liiton tasa-arvo-ohjelmassa on myös prostituution ja parisuhdeväkivallan vastustaminen.

Vastapainona raskaalle työlle Leena Ruusuvuorella on suuri perhe, jonka viidestä lapsesta – näistä yksi Down -tyttö – neljä asuu vielä kotona. Puoliso on pysynyt matkassa 32 vuotta, ja pari kolme kertaa viikossa Leena Ruusuvuori käy ystävättärensä kanssa spinningissä. Lisäksi hän seuraa tanssitaidetta lähinnä Kansallisbaletissa – itsekin hän treenasi balettia 5-vuotiaasta 40-vuotiaaksi – ja penkkiurheilua television ääressä.

Naistoimittajat haluaa tukea Leena Ruusuvuoren ansiokasta, naisten eteen tehtyä työtä julkisesti ja nimeää hänet Vuoden 2003 Kellokkaaksi.