Teksti: Mirja Ekholm, Hannele Huhtala, Raija Lahtinen, Merja Puisto-Ylimäki, Mervi Viteli-Hietanen
Kuvat: Hia Sjöblom

Torstai 14.4.

Torstaina 14.4. Naistoimittajien parikymmenpäinen porukka lähti matkalle Britanniaan Lontooseen. Tarkoituksena oli tutustua suurkaupunkiin, sen kulttuuriantiin ja mediaan. Tärkeäksi teemaksi matkaa suunnitellessa nousi myös Suomi-kuva.

Matka alkoi Helsinki-Vantaalta kello 8 lähteneellä lennolla. Kun saavuimme Heathrow’lle vastassa meitä oli Travelteamin Marjo Sanderson. Matkalla hotelleille kiersimme Lontoon nähtävyyksiä, ja näimme muun muassa Buckinhamin palatsin edessä legendaarisen vartionvaihdon. Päivänpolitiikan ja nähtävyyksien lisäksi Sanderson kertoi brittiläisestä tapakulttuurista sekä viettämistään vuosista Englannissa. Yövyimme St. Giles -hotellissa Tottenham Court Road -metropysäkin kupeessa. Naistoimittajien puolesta matkanjärjestäjänä toimi Hia Sjöblom.

Torstain iltapäivä oli varattu omatoimiseen tutustumiseen Lontooseen ja lepäämiseen hotellissa.

Musikaali Kinky Boots

Tulopäivän iltaohjelmassa oli Kinky Boots -musikaali, johon lähti suurin osa porukasta. Drag-meiningin ja kenkätehtailun yhdistävä esitys näytti valloittavan kaikkien sydämet. Päätähtenä Lolan roolissa loisti Matt Henry, joka osasi paitsi laulaa ja tanssia myös näytellä uskottavasti.

Esityksestä huokui kautta linjan rautainen ammattitaito – mitä muuta Lontoossa esitettävältä musikaalilta voisi odottaakaan? Sanoma oli erittäin  ajankohtainen: jokaisen tarve ja oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään. (MPY)

Perjantai 15.4.

Nordic Bakeryn korvapuustit valloittavat Lontoota

Tutut lapsuuden kanelipullantuoksut tulvahtivat vastaan, kun astuimme sisään Dorset Streetillä toimivaan Nordic Bakeryn kahvilaan. Bakeryn omistaja Miisa Mink kertookin, että kahvilan suosikki korvapuusti onkin ”100 Best Dishes and Desserts  in  London” -listalla ja monet lehdet kuten Herald Tribune ovat kehuneet Nordic Bakeryn tuotteita.

”Olemme saaneet vahvan jalansijan Lontoossa tarjoamalla maukkaita pohjoismaisia leivonnaisia, ruisleipää ja hillityn, rauhallisen kahvilaympäristön”, Mink sanoo.

Kahvilassa käytetään Kaj Franckin Teema-sarjan astioita ja kalusteet ovat Alvar Aallon ja Ilmari Tapiovaaran klassikkoja, seinät ovat puuta.

Naistoimittajia kiinnosti tietenkin se, miten hyvin Suomi liitetään Nordic Bakeryyn.

”Totuus on kyllä se, ettei Suomea täällä tunneta. On helpompaa luoda yhteispohjoismaista brändiä”, toteaa Miisa Mink. Korvapuustihan tunnetaan kaikissa pohjoismaissa ja Nordic Bakery on jalostanut siitä vielä aivan oman monikerroksisen herkkunsa.

Dorset Streetin kahvilaan tulevat niin Marylebonen alueella työskentelevät eri alojen ammattilaiset kuin asukkaat ja lapsiperheet.  Myös turistit, erityisesti aasialaiset, ovat löytäneet kaikki kolme Nordic Bakeryn  kahvilaa Lontoossa. Niissä on rauhallista istahtaa suurkaupungin vilskeen keskellä ja  pitää vaikka palaveria.

Miisa Mink tuli Nordic Bakeryn yhdeksi omistajaksi soittamalla rohkeasti sen perustajalle Jali Wahlstenille ja tarjoamalla yhtiökumppanuutta. Minkillä on monipuolinen työkokemus kansainvälisestä liike-elämästä ja brändien rakentamisesta muun muassa Sveitsistä ja Brysselistä, josta hän muutti Lontooseen toistakymmentä vuotta sitten. Kotona ovat 7-vuotiaat kaksospojat.  Miisa Mink nauraakin, että poikien ollessa pieniä hän lastenhoidon sivussa valmisteli Nordic Bakery -keittokirjaa, johon on koottu leipomon reseptejä. Kirja on edelleen myynnissä. Nykyisin leipomoiden liikevaihto on 1,23 miljoonaa puntaa.

”En enää havittele hurjaa laajentamista vaan keskityn pitämään yllä suosittua brändiämme, johon liitetään maukkaat puhtaat tuotteet, hillitty design ja pelkistetty kalustus ja siisteys sekä korkeatasoinen ammattitaito.”

Työntekijöitä Minkin kolmessa kahvilassa on yhteensä yli kolmisenkymmentä, joista monet opiskelijoita.

Miisa Mink kertoo, että omien elämänvaiheidensa kautta hän on päätynyt siihen, että haluaa toteuttaa omia ajatuksiaan ja arvojaan sekä auttaa naisia löytämään ratkaisuja erilaisiin pulmiin ja voimaan paremmin.

Hän on kehittänyt Driven Woman -konseptia, jossa naiset kokoontuvat kerran kuussa yhteen ja tuovan esiin ongelmiaan, joihin yhdessä etsitään ratkaisuvinkkejä.  Kukin listaa muutaman asian, johon pyrkii saamaan muutosta. Seuraavassa tapaamisessa tsekataan, miten kunkin asiat ovat edenneet. Vuoden kokoontumiset maksavat 295 puntaa.

”Ei pidä odottaa että maailma muuttuu, vaan ruveta itse tekemään muutoksia elämään”, kiteyttää toimelias liikenainen Miisa Mink elämänasenteensa.  (MVH)

Vierailu uutistoimisto BBC:llä

Torstain kohokohtia oli vierailu yleisradioyhtiö BBC:n valtavassa talossa. Yksi jos toinenkin ehti odotellessa ikuistaa/ikuistuttaa itsensä tv-kuvista tutun sisäänkäynnin edessä.

Rakennukseen on keskitetty toimitukselliset toiminnot, mutta kuuluisat sarjat kuulemma tehdään muualla. Sisällä rakennuksessa oli hämmästyttävän hiljaista, vaikka työntekijöitä taisi olla paikalla satoja. Isäntämme editor Matthew Eltringhamin kuvaus uutistoiminnan kehityksestä kuulosti suomalaisen toimittajan korvaan varsin tutulta; toimintojen tehostamista niin, että yksi toimittaja tai toimittajaryhmä pystyy toimittamaan saman tiedon useampaan tuuttiin.

Toimittajista on myös pyritty leipomaan moniosaajia, jolloin sama toimittaja pystyy tekemään töitä esimerkiksi sekä radio- että tv-ryhmässä. Tulevaisuuden Matthew Eltringham tiivisti yhteen sanaan: mobiili. (MPY)

Suomi-kuvaa Lontoossa

Suomen Lontoon-instituutissa tutustuimme tämän yksityisen säätiön tekemään yhteistyöhön Suomen sekä Britannian ja Irlannin välillä. Instituutti toimii tutkijoiden, taiteilijoiden, asiantuntijoiden ja päättäjien kanssa luoden verkostoja ja kumppanuuksia. Suomi-kuvaa luodaan poikkitieteellisesti ja rajoja rikkoen.

Toiminnasta kertoivat johtaja Pauliina Ståhlberg, ohjelmapäälliköt Johanna Sumuvuori ja Johanna Vakkari ja tiedottaja Animaya Grant.

Suomalaiset kirjeenvaihtajat Auli Valpola (Kauppalehti), Pasi Myöhänen (Yle), Jarkko Jokelainen (HS) ja Ylestä eläkkeellä oleva mutta edelleen työskentelevä legendaarinen Eeva Lennon kertoivat tämän päivän ja hieman menneidenkin aikojen Britanniasta.

Innostuimme keskustelemaan vilkkaasti muun muassa tulossa olevista Brexit-vaaleista, eli eroaako Britannia EU:sta vai ei, sekä pääministeri Cameronin asemasta veropaljastusten jälkeen.

Keskusteluun osallistui toimittaja Anne Moilanen miehensä Jan Erolan (Viestintätoimisto Kreab/ Kirjamessut) kanssa. Moilanen tutkii parhaillaan poliittisia skandaaleja Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina Reuters Institute for the Study of Journalism’issa Oxfordissa. (RL)

Jacksons Lanen kulttuuritalolla nähtiin aimo annos suomalaista sirkusta

Ennen esitystä Naistoimittajat tapasivat Sirkuksen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtajana Lotta Vaulon ja kansainvälisten asioiden päällikön Lotta Nevalaisen, jotka kertoivat suomalaisen sirkusviennin onnistumisista.

Kulttuuritalolle, joka oli entinen kirkko, alkoi kokoontua lontoolaisia sankoin joukoin ja esitysten alkaessa katsomo täyttyi ääriään myöten.

Ensin esiintyi Oulusta kotoisin oleva Hanna Moisala teoksellaan WireDo.  Katsomo pidätteli henkeään ja välillä taputti, kun kaikki temput onnistuivat.  Moisala tanssi, hyppi ja makasi narulla – yleisö seurasi esitystä hiljaa. Moisalan teos esitteli myös japanilaista narusidontatekniikkaa, shibaria.

Väliajan jälkeen esiintyi helsinkiläinen Salla Hakanpää teoksellaan Pinta. Hakanpään väline oli köysi. Esityksen yllätyselementti oli vesi. Hakanpään akrobaattiseen ja taidokkaaseen esitykseen yhdistyi myös videotaidetta. Yleisö oli teoksesta haltioissaan.

Tapasimme molemmat taiteilijat vielä heidän esitystensä jälkeen ja keskustelimme kummankin urasta, koulutuksesta ja treenaamisesta. (ME)

Lauantai 16.4.

Afganistan-projekti toimittajanaisille myös Lontoossa

Toimittaja Amie Ferris, afganistanilaisia naistoimittajia kouluttavan Sahar Speaks -hankkeen äiti kertoi lauantaiaamuna hotellilla kiinnostuneille omasta projektistaan Afganistanissa. Ferris asui Kabulissa Reutersin reportterina muutaman vuoden 2011–2013, ja silloin hän huomasi, etteivät Reutersin toimistoon syystä tai toisesta pääse ammattitaitoiset afgaaninaiset töihin. Ferris päätti tehdä asialle jotain, haki apurahoja, etsi muita rahoittajia ja pääsi luomaan koulutuksen, jonka tavoitteena on työllistää toimittajanaisia.

Ferris tiedotti koulutuksestaan sosiaalisessa mediassa ja pyysi hakemuksia kurssille. Hän valitsi 12 naista, joiden englannintaito oli riittävä. Ongelma on afgaaninaisten englannintaito. Tällä hetkellä Sahar Speaks -hankkeella menee hyvin, naisten tekstit julkaistaan Huffington Post -lehdessä keväällä 2016. Ferris kertoi, että helpointa oli saada paljon mentoreita toimittajille, heistä oli ylitarjontaa. Kukin toimittaja siis saa apua englanninkielen ja jutun tekemisen kanssa ammattitoimittajalta.

Ferris teki koulutuksen alun perin hollantilaisen miehensä kanssa, joka koulutti toimittajia valokuvauksessa. Ferris vinkkasi Naistoimittajien hankkeeseen liittyviä kiinnostavia kontakteja, esimerkiksi itsenäisen mediatalo Nai:n sekä afganistanilaisten naisten tekstejä anonyymisti julkaisevan verkkosivuston Afgan women writing project. (HH)

Feministisen kirjallisuuden arkisto ja taiteilija Minna Haukka

Etelä-Lontoossa, Waterloo Stationin lähellä löytyy vielä puolen vuoden ajan Feminist libarary: feministiseen kirjallisuuteen keskittynyt kirjasto, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Kirjasto toimii nyt kunnan omistamassa talossa, joka aiotaan purkaa ja tilalle rakennetaan todennäköisesti luksusasuntoja. Siksi kirjasto etsii uusia tiloja. Osa materiaalista on jo siirretty eteenpäin muihin kirjastoihin.

Naistoimittajille tiloja esitteli suomalaislähtöinen taiteilija Minna Haukka, joka on asunut Lontoossa 17 vuotta. Feminist librarya puolustaakseen Haukka on tehnyt performanssin, selässä kannettavan kirjaston. Se nähtiin muun muassa Private Eye -lehden sarjakuvassa, jossa kerrottiin kirjaston taistosta olemassaolonsa puolesta.

Lauantaisin tilassa myös myydään feminististä kirjallisuutta ja esimerkiksi zinejä. Kirjasto koostuu kahdesta huoneesta, jossa toisessa on maailmalta kerättyjä feministisiä aikakauslehtiä. Suomesta esillä oli Naistutkimustiedote, mutta ei vielä ainakaan Tulva-lehteä.

Toinen huone on kirjoille. Tällä hetkellä kirjoja ei lainata ulos, vaan niitä voi lukea tilassa. Feminist libary on perustettu 41 vuotta sitten ja hyllyiltä löytyy luettuja ja lukemattomia aarteita. (HH)

Lento takaisin Suomeen lähti lauantaina kello 18 ja kyydissä oli varsin onnellinen ja paljon ideoita saanut porukka.