Naistoimittajat tapasivat kaksipäiväisellä Tallinnan matkallaan Suomen suurlähettilään, kirjailijoita ja ekologisten vaatteiden suunnittelijan. Aikaa jäi myös keskinäiseen seurusteluun.
Neljä vuotta Toompean kukkulalla komeilevaa residenssiä emännöinyt Suomen Viron suurlähettiläs Kirsti Narinen kertoo rakentaneensa Suomen ja Viron välistä siltaa periaatteella ”uutta happea päivitettyihin oletusarvoihin”.
̶ Ilokseni voin todeta, että kanssakäyminen perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen, ja meillä on paljon opittavaa toisiltamme.
Täällä Stockmann, tuolla Prisma. Keskellä kaupunkia Sokos-hotelli. Bussipysäkillä Ikean mainos. Keskustan paraatipaikalla tuttu merkki H&M. Jos hiukoo, Hesburger pelastaa. Hinnatkin melkein kuin Helsingissä. Mielikuva samanlaisesta yhteiskunnasta ja elintasosta murenee, kun Narinen kertoo pari karua faktaa.
̶ Viron bruttokansantuote on 23 miljardia euroa, ja Suomen 240 miljardia euroa, ja Virossa on EU-maiden suurin sukupuolten välinen palkkaero.
Malliksi skandinaviska
Suhteiden ylläpidossa, tiivistämissä ja kehittämisessä Narisen valtti on sujuva viron taito. Kielelliseen kommunikaatioon liittyy myös idea, jonka edistäminen jää perintönä lähetystön tulevalle emännälle tai isännälle.
̶ Olisi fiksua ja käytännöllistä, jos suomalaiset ja virolaiset ottaisivat tavakseen puhua äidinkieltään kahdenkeskisissä tilanteissa. Näinhän ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset tekevät, ja ymmärtävät mainiosti toisiaan.
Narinen uskoo, että skandinaviskan tapainen suomesta ja virosta muodostuva hybridikieli paitsi edistäisi vuorovaikutusta, myös vahvistaisi kahden pienen kansan identiteettiä globaalien valtakulttuurien paineessa. Tallinnan aurinkoisesta säästä nauttiville Naistoimittajille idea käy oitis kaupaksi.
Elokuussa 2018 Suomen Viron suurlähettiläs Kirsti Narinen pakkaa muuttokuorman ja palaa kotimaahan. Naistoimittajien ryhmälle hän tunnustaa, että ikävä varmasti tulee.
Lähetystövierailun jälkeen toteutetut kielitestit tosin aiheuttavat pettymyksen: kahviloiden ja ravintoloiden tarjoilijat tuntuvat ymmärtävän vain ja ainoastaan englantia.
Tahtoa ja tekoja
Saimme Tallinnan-matkallamme hyvän tuntuman virolaisten naisten yritteliäisyyteen ja luovuuteen.
Viron PEN-klubin puheenjohtaja Kätlin Kaldmaa kertoi kamppailustaan väkivaltaisen äidin varjosta menestyväksi runo- ja proosakirjailijaksi. Hämmästellessämme kirjailija-kääntäjä-kustannustoimittaja Kai Aareleidin erinomaista suomen kieltä hän mainitsi asuneensa monta vuotta Helsingissä suorittaessaan dramaturgin tutkinnon Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
Rohkeasti omaa unelmaansa toteuttaa vaatesuunnittelija Reet Aus. Hänen yrityksensä Aus Design Lic valmistuttaa paitoja, mekkoja ja asusteita vaatetehtaiden leikkuupaloista Bangladeshissa ja Intiassa. Viron lisäksi selkeät kuosit käyvät kaupaksi muun muassa Saksassa.
̶ Kokonaisuuden hallinta on todella haasteellista, mutta samalla erittäin palkitsevaa, koska näin voin osaltani vähentää maapallolle haitallista kulutusta, Aus totesi.
Kun ihailimme ääneen nuorten naisten energisyyttä, tehokkuutta ja näkemyksellisyyttä, kävi ilmi, että kaikki kolme ovat jo keski-ikäisiä, parikymppisten lasten äitejä. Supernaisia kerrassaan!
Laivalla rennosti
Naistoimittajien kesäkuinen retki Tallinnaan katkaisi arjen mukavasti.
Kiitos järjestelijöille ja mahtavalle matkaseuralle! Erityiskiitos menomatkan aamiaisesta ja tulomatkan illallisesta; me emme tienneet mitään täyteen pakatun Megastarin tungoksesta, sillä istuimme koko matkan leppoisasti buffetherkkuja maistellen ja vilkkaasti keskustellen ravintolan ikkunapöydässä.
Teksti: Paula Launonen
Kuvat: Raija Lahtinen ja Tarja Västilä