Naistoimittajat ry:n Afganistan-hanke alkoi vuonna 2008. Ulkoministeriön kolmivuotinen hankeapuraha saatiin vuosiksi 2008–2010.
”Lento Delhistä Kabuliin yli lumihuippuisten ja loppua kohden synkeän ruskeiden vuorijonojen kestää vajaat kaksi tuntia. Aamuyön vietto Delhin eläväisellä lentoasemalla oli vienyt voimamme ja nukuimme huivit silmillä suurimman osan matkaa. Me olemme siis minä Eeva Koskinen, Naistoimittajien puheenjohtaja, ja Päivi Nikkilä, hallituksen uusi jäsen. Olemme Afganistanissa hankematkalla selvittämässä konkreettisia mahdollisuuksia järjestää koulutuksellista yhteistyötä Afganistanin naistoimittajien kanssa. Pyynnön tästä esittivät minulle viime syksynä Kabulissa paikalliset naistoimittajat. Kysymykseen ei voinut vastata kuin kyllä, ja onneksi naistoimittajien hallitus ja ulkoministeriö ovat olleet asialla suopeita”, Eeva Koskinen kuvailee hankkeen alkua blogitekstissä. Näin Koskinen kirjoittaa:
”Jo samana päivänä tapaamme paikallisen sisarjärjestömme puheenjohtajan Shafiqa Habibin. Shafiqa on kokenut journalisti, jonka koko Afganistan tuntee. Hän on selvinnyt kaikkien maansa myllerrysten läpi tyynenä, viisaana naistoimittajana, joka tietää, että naisten asema tässä maassa vaatii paljon kohentamista. Tällä hetkelläkin hänellä on oma televisio-ohjelma naisten asioista, jota tuotetaan hänen omissa studiotiloissaan.
Shafiqan toimistossa tapaamme maan naistenasioiden ministeriön MOWA:n toimittaja Soma Kawofin, joka järjestää meille seuraavaksi aamuksi tapaamisen apulaisministeri, professori Sayeda Mojgan Mostafavin kanssa. Myös apulaisministeri on taustaltaan toimittaja, joten naistoimittajien haastavista koulutustarpeista on hänen kanssaan helppo keskustella. ”Tällaiselle koulutushankkeelle on valtava tilaus, naistoimittajien koulutustaso on puutteellinen ja olemme erittäin valmiita yhteistyöhön suomalaisten naistoimittajien kanssa”, vakuuttaa apulaisministeri.
Myöhemmin neuvottelemme myös miesten, ministeriön tiedotusosaston johtajan Mohram Hussain ja mediavastaava Waliullah Misbahin kanssa monista hankkeen käytännön kysymyksistä. Esimerkiksi miten naistoimittajat maakunnista pääsisivät osallistumaan koulutukseen, joka erityisesti heille olisi tarpeen.
Käytännön haastavia kysymyksiä on paljon, heikko turvallisuustilanne on yksi oleellinen ongelma. Mutta tarve saada naistoimittajat mukaan rakentamaan demokraattista ja toimivaa yhteiskuntaa kestävälle pohjalle on ilmeinen. Meitä selvästi tarvitaan. Ja täällä kyllä pärjää suomalaisella sisulla ja maalaisjärjellä. Naisministeriön mediatoimiston herrat toivovat suomalaisilta koulutusapua myös aluetoimistojen tiedotusvastaaville. Nämä virat ovat aivan uusia ja tulevat olemaan tärkeitä paikkoja koko maan kattavassa toiminnassa myös meidän hankkeen kannalta.”
Vuoden 2008 hankekartoitusmatka kestää 10 päivää.
”Vierailimme aikaisemmin BBC:n paikallisessa koulutuskeskuksessa, jossa kaksi osaavaa ja mukavaa afganistanilaista miestä on vetänyt erilaisia tekniikan ja journalismin lyhytkursseja vuodesta 2002 alkaen. He ovat järjestäneet kursseja myös naisjournalisteille ja he tuntevat naistoimittajien ongelmat varsin hyvin. Suurin ongelma on perhe, mies. Saamme heiltä yhden konkreettisen ohjeen mahdollisesti omalle alkavalle koulutustoiminnallemme: otamme kursseille vain niitä naisia, jotka pääsevät liikkumaan ilman miespuolista suojelijaa. Toimittajan työtä ei voi tehdä isän tai veljen käsipuolessa”, Päivi Nikkilä kirjoittaa.
”Afganistanin Independent Human Rights Commissionin mukaan 80% naisista kokee maassa väkivaltaa. Tilanne on pahin Kandaharin alueella. Tuoreimmat väkivaltaisuudet ovat johtaneet siihen, että 36 terveysasemaa on suljettu ja 85% ihmisistä on käytännössä kaikkien terveyspalveluiden ulottumattomissa. Hyviäkin uutisia kerrotaan. Kabulin pohjoispuolella Kapisan maakunnassa 75 hehtaaria unikon viljelysmaasta on saatu siirrettyä vehnänviljelyn piiriin. Operaation suoritti 600 poliisia ja sotilasta. Afganistan tuottaa yhä 90% maailman heroiinista.”